Näin unta, jossa olin matkalla kotiin. Nousin linja-autoon lapsuuteni kotikaupungissa ja jo parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta minulle selvisi, että olen väärässä bussissa. Auto oli matkalla entiselle kotipaikkakunnalleni, mutta enhän minä siellä enää asu..
Kysyttyäni neuvoa kuljettajalta, kuulin, että lähimmästä kaupungista oli jatkoyhteys tänne nykyiselle kotikylälle. Se vaan kulki aika monen mutkan ja autonvaihdon kautta...No, eipä ole valve-elämästä vierasta semmoinen reissaaminen ja onpa joskus tullut nukuttua asemillakin..
Ensimmäinen taival taitettiin kyydissä, jossa oli joukko synkeän oloisia lastensuojelualan työntekijöitä. He olivat kuulemma menossa koulutukseen, johon heidät oli määrätty joko puuttuvan pätevyyden tai irtisanomiuhan alla jonkin tehdyn virheen vuoksi.
Tapani mukaan heittäydyin juttusille ventovieraitten kanssa, mutta ihmettelin salaa itsekseni, kun koulutukseen menijät muistuttivat persoonallisuudeltaan ja habitukseltaan enemmän vanhanaikaisia, kultturelleja "kansankynttilöitä" kuin rempseitä nuorisotyöntekijöitä..
Heräsin siinä vaiheessa, kun olin taas kerran jossain linja-autoasemalla, enemmän tai vähemmän eksyksissä, niin kaukana kotoa, että murrekin oli jo vaihtunut "rantaruottalaasesta" savolaiseksi viäntämiseksi. Kotiin olin kuitenkin kovasti matkalla, enkä ollut vielä toivoani menettänyt.
Heräsin ihmeen levänneenä niin raskaan seikkailun jälkeen (kaikkia sivujuonia ei viitsi tässä ryhtyä selostamaan). Näen nykyään harvoin unia. Vielä harvemmin tuollaisia, jotka tuntuvat jotenkin vertauskuvallisilta ja merkityksellisiltä.
Kotiin tässä siis ollaan menossa, vaikkei ihan suorinta tietä...
Nyt pitää kuitenkin etsiä tietokoneelle uusi paikka, koska jatkojohto näyttää viimein ottaneen lopullisesti nokkiinsa ja lakanneen toimimasta, kun siihen on tarpeeksi kompuroitu.
Illalla piti jälleen kerran kiusata Usmaparkaa työntämällä se ulospullistuva kasvain takaisin sisälle. Tällä hetkellä se näyttää olevan paikoillaan. Vielä pitäisi maanantaihin saakka selvitä... Jospa tämä tästä.
Heräsin ihmeen levänneenä niin raskaan seikkailun jälkeen (kaikkia sivujuonia ei viitsi tässä ryhtyä selostamaan). Näen nykyään harvoin unia. Vielä harvemmin tuollaisia, jotka tuntuvat jotenkin vertauskuvallisilta ja merkityksellisiltä.
Kotiin tässä siis ollaan menossa, vaikkei ihan suorinta tietä...
Nyt pitää kuitenkin etsiä tietokoneelle uusi paikka, koska jatkojohto näyttää viimein ottaneen lopullisesti nokkiinsa ja lakanneen toimimasta, kun siihen on tarpeeksi kompuroitu.
Illalla piti jälleen kerran kiusata Usmaparkaa työntämällä se ulospullistuva kasvain takaisin sisälle. Tällä hetkellä se näyttää olevan paikoillaan. Vielä pitäisi maanantaihin saakka selvitä... Jospa tämä tästä.
6 kommenttia:
Mä nään usein samoi unii toistamisee. Aleneval kuul nään melkein pelkästää sellassii unii, mis oon töissä teatteris. Kaikellaist tapahtuu, niiku oikeeski teatteris. Yleesä tulee ongelmii ongelmien jälkee, mitkä mun tarttee nopeesti ratkasta.
Kasvaval kuul oon taas varjomaailmas. Se on melkein sama ku tää nykynen maailma, mut kumminkii erilain. Siel mulle näytetää tulevii tapahtumii. Ne vaa tarttee osata oikein tulkita ja siin on mul viel opettelemist, vaik jo 30v oon niit nähny. Äitee välil soittaa ja kysyy millassii unii oon nähny. Koittaa urkkii, mut paljoo en voi kertoo.
Näin esim. äitin miehen pahan loukkaantumisen ja toipumisen. Sillo äiti oli hädissää, mut sevverra sanoin, et tulee se ukkos kotii, ja tuli. Sain sil sen rauhottuun.
Ikävimpii unii on ku näytetää kuka lähtee ja millasses tilantees.
Jaksamista!
Vai näet sinä noin jännittäviä unia, Partapappa. Kyllä unet paljon kertovat, kun vaan osaa ja uskaltaa lukea. Minulla on ollut vaiheita elämässä, jolloin myös olen nähnyt paljon merkityksellisiä unia. Hyvin vähän enneunisa sentään.
Nykyään en näe, en muista ja yritän ihan tietoisestikin sulkea niitä pois. Ei jaksa enää yöllä, kun päivällä on ihan tarpeeksi umpikujia ja tiiliseiniä, joihin päätään hakata. Ongelmat taitavat olla niin isoja, ettei niitä alitajuntakaan osaa ratkaista :)
Kiitos, Susanna.
Jännä uni sulla. Mä näen nykyää joko "elokuvaunii"; sellasii, misä oov vaa kattojan, mutten mukan menos. Tai sit sellasii "arkiunii", eli esim. siivoon kämppää ja herätes o olo, ku olisisi oikeest jottai saanu aikaseks, mukku totuus kolahtaa, ni meinaa itkuks pistää (hukkaa menny seki ahkerointi)... =D
Saa nähdä jatkuuko unesi vielä toisella kerralla. Kyllä välillä näkee vaikuttavia unia, että rupeaa ihmettelemään niiden merkitystä.. Enneunia olis aikamoista nähdä. Hyvä, että Usma pärjäilee.
Lähetä kommentti