Tähän se tulee

Päivää ennen kuin saimme tietää, että Usma joutuu kalliiseen leikkaukseen, tulin tehneeksi ison hankinnan. Oltiinhan siitä isännän kanssa puhuttu, eikä hän koskaan ole haaveitani jarrutellut.

Viime kesänä oli jo vierotusoireita, kun edellinen kasvihuoneemme jäi vanhaan kotiin. Se oli isäni rakentama, eikä se olisi lähes kymmenen vuoden kovan käytön jälkeen kestänyt siirtämistä.

Olisin minä silti jättänyt tämän ostamatta, jos olisin tiennyt, että vähintään sama raha pitää pian löytää koiran sairauskuluihin. Usma on sentään aika paljon tärkeämpi kuin kasvihuonetomaatit..

No, ehkä tästäkin töppäyksestä selvitään ja ehkä joku joskus vielä saa sen pystytettyäkin, kunhan se joskus kiitolinjalla kotiin kuljetetaan.

Paikan olen jo katsonut. Se on tuo tuossa yläkuvassa. Naapurin vanha tupa on masentavan lähellä talomme seinää. Vaikka siinä ei kukaan nykyään asustelekaan, uudemmat rakennukset ovat heti vanhan takana ja tuossa kuvassa näkyvässä pihakeinussa istuskelee kesäisin joku lähes päivittäin.

Erakoituneena metsäläisenä en ole tottunut ihan näin läheiseen naapuruuteen. Yhdeksän neliön kasvihuone tuossa maasta törröttävän putken tienovilla tarjoaa edes vähän näkösuojaa molemmille osapuolille.