Toinen tavoitteeni oli löytää jotain uutta, mahdollisimman käytännönläheistä elämänsisältöä niiden monien asioiden tilalle, joista olosuhteiden muuttuessa olen viime vuosina joutunut luopumaan.
Kumpikaan tavoite ei sellaisenaan toteutunut. Matildalla on niin monta rautaa tulessa, ettei hän ole löytänyt aikaa ja intoa bloggaamiseen. Minä puolestani olen havainnut, ettei minusta ole kodin hengettäreksi, sisustajaksi , askartelijaksi tai remontin tekijäksi. Eläimissä ja puutarhassa on aivan riittävästi puuhaa, kun voimavaroja ei ole tämän enempää.
Tälle blogille ei nyt siis oikein tahdo löytyä sisältöä, eikä profiilia. Minun minimalistisesta arjestani kun ei jutunjuurta kokonaiseen blogiin tahdo riittää. Toki olen nauttinut kovasti uusista blogiystävistä, joihin en varmasti olisi tutustunut, jos olisin kirjoittanut pelkästään koirablogia tai tuota Akka krätisee- blogia, joka myös on kitunut henkitoreissaan jo vuoden verran.
Kun nämä tekstini ovat jo pitkään kääntyneet enimmäkseen marinan puolelle (ja sillekin materiaalille minulla on jo toisaalla oma osastonsa), on aika pistää täällä pillit pussiin ja kiittää lämpimästi lukijoita kärsivällisyydestä ja hyvästä seurasta.
Lukemista ja kommentoimista aion jatkaa edelleen. En myöskään ole unohtanut sitä taito/luovuushaastetta, johon lupasin osallistua jokin aika sitten. Pistän paketit tulemaan näillä näkymin kesäkuun loppuun mennessä, joten Leena, jos luet tätä ja haluat laittaa ne omat juttusi mukaan, niin pistähän päivämäärä muistiin.
Loppusanoiksi Kahden talon tarinoille jääköön tämä laulu, joka myös on viimeisiä lauluntekstejä, jonka olen koskaan tehnyt. Senkin valmistumisesta on jo vähintään 10 vuotta..Sopii vaan jotenkin tämänhetkisiin aatoksiini.
Elämän jäljet
Vanhan miehen käsi, työn kovettama, kissaa silittää.
Käsi karhea vasten turkkia pehmeää..
Elämän jäljet, työn merkit kämmenpohjaa kovettaa,
mutta iho tuntee, käsi hellii kissaa.
Elämän jäljet, ajan siirtokuvat piirtyvät pintaan. Moni unelmansa myy ja mihin hintaan.. Kun katson peiliin, mitä siellä nään? Ehdinkö ennen kuolemaani oppia elämään?
Vanhan naisen kasvot on vuodet koristaneet uurteillaan.
Harmaat hiukset kuin hopeapilvi harteillaan.
Elämän jäljet on aika kaivertanut iholleen,
mutta silmissään voit nähdä nuoren tytön katseen.
Elämän jäljet...
Kumpikaan tavoite ei sellaisenaan toteutunut. Matildalla on niin monta rautaa tulessa, ettei hän ole löytänyt aikaa ja intoa bloggaamiseen. Minä puolestani olen havainnut, ettei minusta ole kodin hengettäreksi, sisustajaksi , askartelijaksi tai remontin tekijäksi. Eläimissä ja puutarhassa on aivan riittävästi puuhaa, kun voimavaroja ei ole tämän enempää.
Tälle blogille ei nyt siis oikein tahdo löytyä sisältöä, eikä profiilia. Minun minimalistisesta arjestani kun ei jutunjuurta kokonaiseen blogiin tahdo riittää. Toki olen nauttinut kovasti uusista blogiystävistä, joihin en varmasti olisi tutustunut, jos olisin kirjoittanut pelkästään koirablogia tai tuota Akka krätisee- blogia, joka myös on kitunut henkitoreissaan jo vuoden verran.
Kun nämä tekstini ovat jo pitkään kääntyneet enimmäkseen marinan puolelle (ja sillekin materiaalille minulla on jo toisaalla oma osastonsa), on aika pistää täällä pillit pussiin ja kiittää lämpimästi lukijoita kärsivällisyydestä ja hyvästä seurasta.
Lukemista ja kommentoimista aion jatkaa edelleen. En myöskään ole unohtanut sitä taito/luovuushaastetta, johon lupasin osallistua jokin aika sitten. Pistän paketit tulemaan näillä näkymin kesäkuun loppuun mennessä, joten Leena, jos luet tätä ja haluat laittaa ne omat juttusi mukaan, niin pistähän päivämäärä muistiin.
Loppusanoiksi Kahden talon tarinoille jääköön tämä laulu, joka myös on viimeisiä lauluntekstejä, jonka olen koskaan tehnyt. Senkin valmistumisesta on jo vähintään 10 vuotta..Sopii vaan jotenkin tämänhetkisiin aatoksiini.
Elämän jäljet
Vanhan miehen käsi, työn kovettama, kissaa silittää.
Käsi karhea vasten turkkia pehmeää..
Elämän jäljet, työn merkit kämmenpohjaa kovettaa,
mutta iho tuntee, käsi hellii kissaa.
Elämän jäljet, ajan siirtokuvat piirtyvät pintaan. Moni unelmansa myy ja mihin hintaan.. Kun katson peiliin, mitä siellä nään? Ehdinkö ennen kuolemaani oppia elämään?
Vanhan naisen kasvot on vuodet koristaneet uurteillaan.
Harmaat hiukset kuin hopeapilvi harteillaan.
Elämän jäljet on aika kaivertanut iholleen,
mutta silmissään voit nähdä nuoren tytön katseen.
Elämän jäljet...
27 kommenttia:
No voihan..
On ollut mukava seurata sitä sun elämääsi. Sulla on kivaa huumorintajua ja itseironiaa :)
Mutta kaikkea hyvää sun elämään tästä eteenpäin, jos olet nyt päättänyt tämän blogin kirjoittamisen lopettaa.
Täytynee sitten seurata sun muita blogeja, mikäli pidät ne aktiivisena.
Kevätterveisin Eija naapurikunnasta :)
Kai Akka kuitenkin krätisee edelleen, kysyy eräs, jonka mielestä krätinät ovat aina paikallaan.
Voi harmi. Mielelläni olen tätä lukenut.
No voi sun kanssas. Mielelläni minäkin olen tekstejäsi lukenut. Eikä minua marinat haittaa, sillä kirjoitat niistä hauskan itseironisella tavalla.
Hyvää jatkoa sinulle!
Nyt harmittaa kyllä. Tykkäsin blogistasi juuri siksi, ettei täällä ole aina sitä siirappia mitä useissa blogeissa on.Pahus sentään.Minulla on ilmeisen huono vaikutus näemmä,koska aina löydettyäni mukavan blogin se nopeasti lakkaa olemasta.Mukavaa ja vähäkipuista jatkoa sinulle kuitenkin.
-Sari
Mukavia jatkoja sinulle, vaikka blogisi jätätkin:)
Niinhän sitä omien voimien, innon ja ajankin raameissa täytyy pelata ja jos tuntuu, että blogi on lähinnä rasitteena, niin parempi sitten laittaa pillit pussiin. Kunhan nyt vielä muista blogeista saadaan kuulumisiasi lukea kuitenkin. =D (lohduttaa hieman).
Niinhän sitä omien voimien, innon ja ajankin raameissa täytyy pelata ja jos tuntuu, että blogi on lähinnä rasitteena, niin parempi sitten laittaa pillit pussiin. Kunhan nyt vielä muista blogeista saadaan kuulumisiasi lukea kuitenkin. =D (lohduttaa hieman).
Eikö ole hyvä, kun itse saa päättää mitä tekee :) Peikolta pöö evääksi. Ja kiitos.
Harmi, olen ollut lukija vasta vähän aikaa mutta tykästynyt tapaasi kirjoittaa, huumoria ja itseironiaa on riittänyt. Kiitos menneistä ja onnea uusille tuulille. t. Lea P.
Harmittaa mutta tietysti teet niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Olen samaa mieltä kun Sari että noita "siirappisia" juttuja on liikaa ja todellisesta elämästä kirjoitetaan vain harvoin. Kuitenkin tämä elämä on väillä surkeaa ja sitten taas on parempi jakso. Ja se parempi tulee kyllä vielä sinullekin, usko pois. t. sisko
Kiitos Millan! On ollut ilo lukea blogiasi!!! (nyyh...........)
Löysin tästä blogista ystävän, ymmärtäjän ja opettajan. Opin sinun blogista asioita joita pystyn hyödyntämään elämässäni. Jään kaipaamaan. :)
Kaunista Kevättä Millan!
Voi harmi!!!!!!!!!!!! Tää on ollu yks mieluisimmist luettavist plokeist, oikeesti. Mut jos sun on tullu mielee lopettaa, ni kaipa se sit on pakko.
Kovasti jään kaipaamaa.
Minimalist se on munki elämä, mut sun elämä ei näin luettuna tuntunnu minimalistiselta.
Toivottavasti akka edes krätisee sillontällön.
Mukavaa ja aurinkoist päiväjjatkoo sulle sinne!!
No harmistus. Mukava on ollut tirkistellä elämääsi näin blogin välityksellä.
Työn alla ovat käsityöjutut, niiden pitäisi tässä lähiaikoina valmistua. Hyvä, että tuli "dedis", niin saa ittestänsä aikaseksi. :)
Aurinkoisia kevätpäiviä koko laumalle!
Luopuminen on kovin raskasta!
Lienee se sitä Sinullekin, kuten meille ja minullekin, jotka olemme
blogiasi seuranneet.
Tähän elämän kiertoon on vain tottuminen!
Onhan kuitenkin vielä mahdollisuus seurata elämäsi kulkua muiden blogiesi kautta.
Kiitos Sinulle menneestä, tapaamme vielä!
voi sentään millan,
tämä on ollut ihanaa aikaa kanssasi täällä blogistaniassa. juuri tästä blogistasi olen eniten tykännyt ja seurannut elämääsi.hienoinen ystävyyskin on alkanut orastaa kuin kevään ensimmäiset taimet luonnossa.
tämä on ollut jotenkin suorempi ja rehellisempi, henkilökohtaisempi, kuin muut blogisi. olet ollut enemmän läsnä täällä.
jos joskus tule katumapäälle, voit aina palata vaikka "vanhan talon tarinoiden" merkeissä.
herra kulkekoon kanssasi.
niin kuljen minäkin.
ei muka sisältöä, eikä muka profiilia...onhan ollut koko ajan, joka jutussa, joka kuvassa! Mitäs sitten vaikka marinaakin on, silloin maristaan, kun on sen aika ja hymyillään, kun on sen aika ja lymyillään, kun on sen aika...tekisi nyt mieli painostaa (mutta eihän niin voi tehdä. Vai voiko??) jatkamaan, että kirjoita sitten taas, kun tuntuu siltä, me jaksamme odottaa.
Kiitos sulle. Monta mieleenpainuvaa hetkeä täällä olen viettänyt kirjoitustesi ja kuviesi parissa. Sinusta itsestäsikin on tullut blogiystävä. Pidä susta huolta. Älä unohda.
Tyhjä tila jää jälkeesi, nyyh! Toivon, ett vielä saat kipinän! Kaikkea hyvää ja kiitos kaikista kivoista jutuistasi!
Oih... mielelläni olisin vieraillut näissä sinun kuvissa ja tunnelmissa vielä jatkossakin. Mutta niin kai se on, että aikansa kutakin.
Akka siis edelleen krätisee? Eikö? :)
Lämmin kiitos kommenteista..ja juu, Akkaa kyllä krätisyttää vielä silloin tällöin tuolla yhdessä blogeistani ja karvakorvat seikkailevat Suklamurussa ja Kermakaramellissa..
Kiitos Millan, että olen saanut blogiisi tutustua. Harmi, että se nyt loppuu...onnea ja iloa eläämääsi. Rapsutuksia ja silityksiä karvakorville :)
Onhan se niinkin, että aika aikaansa kutakin.
Luotan kuitenkin siihen, että sytyt pian uudelleen kirjoittamaan uutta blogia... Luotan, vaikket sitä lupaakaan :-)
Tekstejäsi ja ajatuksiasi on ollut mahdottoman miellyttävää lukea!
Mutta kyllä sun tarttoo ne loput pohojalaassanonnat johonaki esitellä, mahtuusko Akan blogihin?
Olipa aikoinen yllätys! Vaikka olen seurannut blogiasi melko lyhyen ajan niin siitä tuli tärkeä. Sinusta tuli tärkeä! Mutta ymmärrän, että kirjoittamiseen väsyy, kun se alkaa (ainakin itsestä) olla pelkkää valitusta. Vaikka kirjoittaminen ja tuttujen kommentit helpottavat, niin toisaalta asioiden jatkuva pohdinta uuvuttaa. Minäkin laitoin juuri pisteen blogini perään, nimesin sen uudestaan ja lähden tekemään puutarhablogia. Saas nähdä, kauanko se elää... Iloa ja voimia elämääsi, Millan! Tavataan!
voih :(
mutta teet niinkuin sinusta hyvältä tuntuu. monta vuotta jo oltu blogiystäviä joten ikävä tulee! ja ainahan voi palata takaisin jos siltä tuntuu, vink vink
oikein hyvää kevättä rakas Millan <3
Lähetä kommentti