Maaliskuuko muka maata näyttää? Ei ainakaan tänä vuonna täällä. Pihalle unohtuneista puutarhatuoleista pilkistää vasta selkänoja ja lumikolalle tuli taas eilen töitä.Järvellä pidetään tänään pilkkimisen SM-kisat. Mies lähti kameran ja koiran kanssa nauttimaan tunnelmasta. Meikäläinen pilkkii ihan omalla kotisohvalla. Eilen oli tupa täynnä koirankatsojia ja kummityttökin on jälleen viikonloppukylässä.
Se tarkoittaa sitä, että pitäisi edes vähän yrittää olla ihmisiksi: nousta aamuisin vuoteesta. Laittaa johonkin aikaan päivästä ruokaa ja syödä se ihan pöydän ääressä lautasilta. Siitä tulee tiskiä ja nekin pitäisi jaksaa latoa koneeseen ja sieltä kaappiin. Pennuille pitää valmistaa ruoka viisi kertaa päivässä ja vaihtaa vähintään kerran vuorokaudessa pissupaperit. Aika vähäisiä ovat siis loppujen lopuksi nämä minun velvollisuuteni, mutta aina ei niitäkään meinaa jaksaa,
Tärkeätä (ja hauskaa) on myös ipanoiden kanssa seurusteleminen ja niiden juoksutteleminen pitkin muoveilla päällystettyä keittiötä ja eteistä. Mies ei meinaa ymmärtää, miksi niiden pitää päästä häkistä pois, mutta pitäähän niiden päästä tutkimaan maailmaa. Eihän lapsiakaan tynnyrissä kasvateta.
Jouluinen havukranssikin riippuu vielä ovipielessä. En ole raskinut heittää sitä pois, kun ei se vielä pudota neulasiaan. Siirsin sentään ovesta vähän syrjemmälle..
Se tarkoittaa sitä, että pitäisi edes vähän yrittää olla ihmisiksi: nousta aamuisin vuoteesta. Laittaa johonkin aikaan päivästä ruokaa ja syödä se ihan pöydän ääressä lautasilta. Siitä tulee tiskiä ja nekin pitäisi jaksaa latoa koneeseen ja sieltä kaappiin. Pennuille pitää valmistaa ruoka viisi kertaa päivässä ja vaihtaa vähintään kerran vuorokaudessa pissupaperit. Aika vähäisiä ovat siis loppujen lopuksi nämä minun velvollisuuteni, mutta aina ei niitäkään meinaa jaksaa,
Tärkeätä (ja hauskaa) on myös ipanoiden kanssa seurusteleminen ja niiden juoksutteleminen pitkin muoveilla päällystettyä keittiötä ja eteistä. Mies ei meinaa ymmärtää, miksi niiden pitää päästä häkistä pois, mutta pitäähän niiden päästä tutkimaan maailmaa. Eihän lapsiakaan tynnyrissä kasvateta.
Jouluinen havukranssikin riippuu vielä ovipielessä. En ole raskinut heittää sitä pois, kun ei se vielä pudota neulasiaan. Siirsin sentään ovesta vähän syrjemmälle..
12 kommenttia:
Pilkkiminen sohvalla kuulostaa ukavan lämpimältä.
Arki ja sen tehtävät ovat usein ylitse pääsemättömän hankalia, samaa mieltä.
Minusta tehtäväsi kuulostivat hauskoilta, sillä niihin liittyy niin paljon positiviista: kummityttö, koirankatsojat ja pennut.
Onpa "ipanat" kasvaneet! Kyllä on hellyttävän söööötti!! Siinä sivussa ne velvollisuudet hoituvat.?! Tekisin kyllä pilkkimisen kanssa samalla tavalla. Vaikka nyt kevätaurinko paistaakin. Mukavaa sunnuntain jatkoa:)
Sohva on meitä varten siis meille pilkkijöille. Onhan siinä työtä kun tavallisia rutineeja rikkoo, mutta piristtää mieltä kummityötn vierailu.
Sinun ja Usman vaavelit ovat kyllä kasvaneet silmissä, olette hyvin ruokkineet heidät. :)
Mukavia hetkiä koirulien kanssa!
Kyl mä ainaki nykyää pilkin mielummin sohval ku kylmäs jääl.
Maaliskuu näytti mulle maata, siitkohtaa ku olin lingol ajannu polut pihaa. Ny neki on taas lumenpeitos.
Kyl tollassii kasvavii elikoit on nii mukava seurata. Nyt tälhetkel mun kimpus on Maisa, se leipoo mun masun täytee reikii ja Jose-Luis nuolee niipal mun käsii, et tuntuu ku nahkat lähtis irti!
Mukavaa päiväjjatkoo ja vointii voimii!!
Onko pennut jo noin isoja! Nopeasti kasvavat tai sitten aika rientää. Kyllä teillä vipellystä noiden kanssa riittää.
Kyllä ne koiran katsojat sitten hämmästyvät, kun ne tulevat saamaan koiran poikasen ja vievät sen kotiinsa, ja sitten yhtenä aamuna se pentu on hävinnut ja tilalle on tullut ihan iso koira :)
Ai jaa, sielläkö se tyttö. Tuossa toisiltamme olemme kyselleet, onko tyttärestä kuulunut mitään, pitäisikö hänelle soitella...
Niin ne pennut vaan kasvavat hurjaa vauhtia. =D Onhan siinä vipinää, kun tassuttelijamäärä kasvaa, pennut ja emokin, vaativat vielä erityishuomiointeja niin ruokinnan kuin hellyyttelyjenkin suhteen, unohtamatta niitä pennunkatsojiakaan. Minä tosin uskallan mennä pentuja katsomaan vain, jos kaikki ovat taatusti jo varattuja (ettei tule yhtäkkiä perheenlisäystä). =)
Teksteistäsi olen päätellyt, että ymmärrät, Susu ja se tuntuu hyvältä. En silti lakkaa ihmettelemästä luovuuttasi ja sitä energian määrää, joka sinulla riittää upeiden teosten toteuttamiseen :)
Juu, se osasto onkin oikein mukavaa, (vaikka aika väsyttävää sekin, kun en ole oikein sosiaalinen ihminen). Ne oheishommat (siivous ja tarjoomusten hankkiminen) sen sijaan vaativat verta, hikeä ja kyyneleitä, Päivi.
Juu, ne kasvavat niin, että suhina vaan kuuluu, Sirkka. Sää oli tosiaan kaunis, mutta hanki niin syvä, että lumessa kahlailu järven jäällä taisi vaatia pilkkijöiltä kovaa kuntoa.
Kiitos, Maiju. Yritän kyllä nauttia joka hetkesta. Tuntuu niin hurjalta, että pennut tulevat luovutusikään jo kolmen viikon kuluttua.
Kissat on tosiaan jostain kohtaa teräviä ja karheita, mutta enimmäkseen mukavan pehmeitä, Partapappa :)
Juu, melkein liian nopeasti ne kasvavat, trina. Onneksi edes yksi jää meille omaksi :)
Nimenomaan, Isopeikko. Toivottavasti eivät sitten kiikuta sitä isoa koiraa meille takaisin ja ryhdy valittamaan, että pentu tilattiin ja tämmöinen rontti siitä tuli :)
Täällähän se, Aila. Ihan alkaa tuntua jo talon kalustoon kuuluvalta :)
Hehee, Minz, perheenlisäystä tosiaan joskus ilmaantuu ihan yllättäen ja pyytämättä. Vielä helpommin eläinperheissä. Niin tuppaa käymään meillekin :)
Energiaa riittää aamulla, jos on hyvä päivä. Silloin teen ja paljon -olen hyper-, sitten lässähtää ja iltaan kohti olo muuttuu zombieksi.
Aina ei ole hyvä päivä. Silloin vaan tärisen.
Lähetä kommentti