Mies sai eilen soittokeilalla lahjaksi kauniin krookuksen. Nostin sen kyllä yöksi kahvinkeittimen päälle ,muka kissoilta turvaan, mutta taisi vaan olla entistä paremmalla korkeudella pureksittavaksi. Melkein itkua väänsin, kun näin aamulla, miten suuri osa siitä oli jo syöty.Alkaisi olla kiire taimikylvöjenkin aloittamisella. Valkoiset kelloköynnökset sentään jo pistin itämään. Tomaattien kanssa aion odottaa, kunnes ollaan selvitty viikonlopun vierassumasta. Eri asia on sitten se, miten onnistun varjelemaan itäneet kasvustot noilta nelijalkaisilta.
Välillä tuntuu, että elämä on yhtä kompromissia alusta loppuun., minun arkeni ainakin: Lemmikkieläimet vai siistimpi koti,vähemmän tuhottuja huonekaluja ja kasveja ja vapaus viipyä poissa kotoa muutamaa tuntia pidempään...Hyvästä ruuasta ja liikkumista vaativista harrastuksista nauttiminen vai hieman kivuttomampi ja paljon tylsempi elämä...
Kompromisseihin liitttyy, ainakin meikäläisen elämässä myös se piirre, että nautintoihin on niin helppoa heittäytyä silloin, kun pystyy hetkeksi työntämään mielestään ennen pitkää eteen tulevat seuraukset. Toinen ääni on kellossa sitten, kun tulee se laskun maksun aika.
9 kommenttia:
Voi miten samanlaisia ongelmia meillä onkaan.
Anteeksi iloni, mutta en vinosti hymyilemättä voinut lukea sinun hieman kevyttä suojausta krookuksellesi.
Vanhakin menee vipuun :)
täällä on paljon juttuja...sairastelin ja nyt on paljon päivitettävää...
Vahingonilo on vilpittömin ilo, vai kuinkas se menikään, Maria Veikontytär ;-D
No, voi, Vilukissi.. Toivottavasti olo on jo tokenemaan päin.
Oletko koskaan kylvänyt purkkeihin ohraa kissoja ajatellen? Meillä toimii ja kukat saavat olla rauhassa.Ohransiemeniä saa jo rairuohon tapaan pieniin pusseihin pakattuna,jollei satu tuntemaan mukavaa maanviljelijää.
-Sari
Tuo kuva krookuksesta on ilmeisesti järsimisen jälkeen? Nätiltä se vieläkin näyttää, kun en ollut näkemässä, kuinka komea se oli alun perin.
Mä meinasin eilen kaupungilla käydessäni poiketa kukkakauppaan hakemaan itselleni jokin kimppu, mutta sitten arvelin, että mun pitäis kiireesti alkaa siivota, että se kukka joltain näyttäisi. Niin jäin ilman.
Kyllä eläinten kanssa on aina omat harminsa, jos on ilonsakin :)
Meilläkin Hipsu tuhoaa kukkia ja Lilli on ruvennut Hipsun tulon jälkeen merkkailemaan paikkoja, mikä on tosi ärsyttävää :(
Joku guru sanoi ettei kompromissi ole kenellekään hyvä. Peikko ei ole ihan vielä ainakaan ihan kokonaan uskonut.
voi, voi, aloitin kevätpuuhat jo tovi sitten. varmaankin alkuviikosta aloitan ne uudelleen. alusta. kaikki on maattu litteiksi ja loput on nyhdetty pikkuisine juurineen poisi.
sellaista se on jokaikinen kevät. maailman tappiin asti.
Pitkästä aikaa kerkisin netin ääreen istahtaa. Itku tuli kun luin teidän ihmeestä, kadonneesta kasvaimesta. Mähän sanoin, että ihmeitä tapahtuu :) Oi kuinka onnellinen olen, että se osui kohdalle ja vältyitte katastrofilta!
Lähetä kommentti