Nyt on meikäläisellä vissiin tämän blogin suhteen semmoinen writer's block. Oikeastaan niitä on kuusi. Ne ovat niin pörröisiä, että ovat melkein neliskulmaisia karvapalikoita. Ne tarvitsevat ruokaa viisi kertaa päivässä, rapsutuksia vielä useammin. Ne pissivät ja kakkivat kaikkialle ja karkailevat häkistään tutkimaan maailmaa. Ne ovat iloisia, suloisia, pieniä ja pehmoisia ja niitä tekee mieli tuijotella tuntikausia kuin takassa räiskyvää tulta.
Ehkä elämä palailee normaaliksi vähitellen, kunhan nuo kääpiöpallurat pääsiäisen alla muuttavat omiin koteihinsa (kahdelle omaa kotia ei tosin vielä ole, mutta emme ole vielä missään niitä mainostaneetkaan).
Eilen sentään kylvin tomaatin siemeniä. Nyt niitä onkin kiva kylvää, kun kasvihuone tulee huhtikuussa. Tänään aion peitellä multiin amppelimansikkaa. Valkoiset kelloköynnökset ovat jo itäneet.
7 kommenttia:
Kyllä takuulla pienet pörröiset vie aikaa kirjoittamiselta. Onhan tuo tullut itsekin toisinaan koettua. :) No, ei pitäisi sanoa yhtään mitään, kun poppoo bloggaa nykyään niin aniharvoin.
Mutta sitä pitää ääneen huokaista, että minä en enää melkein uskalla käydä sinun blogeissasi, kun alan pian huutelemaan ääneen, että kyllä Doris tarvitsisi Oman kaverin. :D
Kyllä minunkin mielestäni Doris tarvitsisi oman kaverin. Täällä olisi kaksi ihanan pörröistä poikaa. Murri varsinkin vaikuttaa lempeältä, tyyneltä ja tasapainoiselta murrikalta. Tulkaa joku päivä katsomaan :) Hauskaa muuten ajatella, että näillä ja Doriksella on sama isä.
Kaikellaist se kevään tulemiin teettää!
Ne ovat hyviä palikoita. Peikko luulee, että niistä voi rakentaa monta mukavaa tarinaakin :)
Viikonloppuna kyllä voisi olla aikaa ajeluille... Häirittäisiinkö kovasti, jos johonkin aikaan sunnuntaina tultaisiin pyörähtämään?
Kyllä se kivasti pistää vipinää yhteen ja toiseen paikkään (meikäläisellä lähinnä vihertävään peukaloon), Partapappa :)
On ne, Isopeikko. Iloa riittää pitkäksi aikaa :)
Voi, tulkaa vaan, Outi. Matot on juuri kerätty pois ja huusholli hyrskyn myrskyn, mutta sekaan mahtuu ;)
Kyllähän niin monen suloisen palleron hoitaminen aina blogiin kirjoittamisen voittaa! Mutta aikansa kutakin, sanotaan. Hoitelehan vain kaikessa rauhassa karvapallojasi, vaikka mukava olisi nähdä jokin kuva silloin tällöin heistä? Tekisi niin mieli kysellä samaa kuin edellä Outikin, mutta kaiken järjen nimessä ei pidä niin tehdä vaan ottaa se järki käteen ja olla vain hiljaa.(Tuli melkein romaani kirjoitettua)
Lähetä kommentti