maanantai, 14. maaliskuuta 2011

Kiireessä

Siinä köllöttelee Usva-niminen söpöliini...

Meikäläisellä olo paranee pikkuhiljaa. Suuri helpotus oli, kun yhtäkkiä muistin, mistä moinen megalomaaninen kipu oli saanut alkunsa. Minähän putosin portaissa vajaa viikko sitten ja kaksi päivää sitten kaaduin pehmeäksi sulaneessa, paksussa hangessa, matkalla kompostille (paskasanko kädessä, mutta ei siitä sen enempää. Seuraukset voitte kuvitella itse ;-).

Muksahdin juuri sille kankulle, joka nyt on vietävän kipeä.Helpotti, kun viimein sen muistin, sillä nyt lienee toivoa, että tämä menee ohi, eikä kyseessä olekaan taas jokin krooniseksi jäävä vaiva, kuten kolmas reumasairaus..

Pian tulee taas vieraita. Olen huomannut, että koiranpentujen hankkiminen on oivallinen tapa vilkastuttaa sosiaalista elämäänsä. Särkynappia nassuun ja siistiytymään siis, ettei lapset pelkää...

Illalla aion viimeinkin ryhdistäytyä ja vastata kommentteihin, jotka olen kyllä ilolla lukenut, mutta en ole ehtinyt vastaamaan.

5 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

Mukavaa, kun syy selvisi niin vaivasta tosiaan on helpompi päästä eroon. Pikasita paranemista!

isopeikko kirjoitti...

Piänet koiratkin helpottavat oloa :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ystäväni oli nähnyt unta että olin varannut Sinulta kaksi narttupentua, niiden nimet olivat Unni ja MANSIKKA!

Minz kirjoitti...

Hieno juttu, että kivun syy selvisi! Se kummasti tosiaan helpottaa, kun tietää, ettei ole mitään pysyvää, vaikka joka tapauksessa se on kipu ikävää, väliaikaisestikin.

Siskonkin luona käy kohta vilinä, kun pentujen ostajat käyvät pentuja, ja emoakin, katselemassa. Noh, taitaa siellä käydä vähän muitakin uteliaita (niinkuin mekin käytiin eilen). ;D

vilukissi kirjoitti...

Olen sairastellut ja sama tahti jatkuu, joten nyt päätin terästäytyä edes sen verran, että luen blogistaaniaystävieni juttuja.