Nonniin, nyt pamahti sitten selkä...eikä edes sillä tavalla normikipeäksi kuin fibromyalgikolla tapaa silloin tällöin olla. Nyt on jokin uusi vaiva kyseessä ja pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Ilmeisesti koiranpentujen nostelu, alustojen siivoilu ja koirien ulkoilutus miehen pitkän työputken aikana on nyt nostattanut jonkin tulehduksen, jonka seurauksena kivutta ei voi enää istua, maata, eikä seistä.
Katastrofin ainekset muhivat kuitenkin siinä, että kumartuminen ja kyykistyminen oli vielä eilen illalla tyystin mahdotonta. Kipeämpi puoli kertakaikkiaan petti alta.
Äitikoiran ja pentujen pitää saada kuppiinsa ruokaa ja vettä yhteensä vähintään 10 kertaa vuorokaudessa. Siihen kaikki muut eläintenhoitotoimet päälle. Niistä selviytyminen on nyt aika vaikeata.
Äitikoiran ja pentujen pitää saada kuppiinsa ruokaa ja vettä yhteensä vähintään 10 kertaa vuorokaudessa. Siihen kaikki muut eläintenhoitotoimet päälle. Niistä selviytyminen on nyt aika vaikeata.
Viime yönä (miehen tultua myöhään kurssilta kotiin ja nukkuessa odotellen aikaista aamuherätystä), itkin ja konttasin päästämään koiria eteisestä narun päähän. Kun vanhin koira aamun kajossa kävi sitten vielä kakkaamassa sänkymme viereen lattialle, huusin kuin hyeena ja siitähän mies tietysti raivostui.
Tänään olen kehitellyt uudenlaista kyykistymistapaa, joka muistuttaa lähinnä persus pitkällä, toisen polven varaan, etukenoon kallistuvien pitkänmatkan juoksijoiden lähtöasentoa. Ei sillä tavoinkaan kuitenkaan maahan saakka yllä. Koiran kaulapantaan sentään.
Käveleminen käy tosi hitaasti, joten jos nyt yritätte minua tavoittaa armaat sukulaiset ja ystävät, niin antakaa sen puhelimen soida piiiiiiitkään. Humalainen etanakin voittaisi meikäläisen tällä hetkellä taaperrusvauhdissa.
Surullisinta kuitenkin on , että en saa nostettua noita pieniä karvatteja syliini. Niiden aluspaperitkin pitäisi vaihtaa puhtaisiin, mutta eipä taida nyt meikäläiseltä onnistua ja arvatkaas vaan kuinka mies riemastuu, jos pyydän sitä häneltä, kun hän viimein palaa illalla kotiin. Saattaa mennä pian vaimo vaihtoon, mutta paskat MENKÖÖN.
En minä huvikseni ja vapaaehtoisesti näitä vaivoja hanki. Kelvoton vaimo olen . Tiedänhän minä sen. Ei ole kärttyisen ja kipeän ihmisen vierellä elämä helppoa, mutta ei se ole sitä potilaalla itselläänkään. Usein tuntuu, että olisi mukavampi elääkin yksin, ettei tarvitsisi kaiken muun lisäksi potea vielä tätä syyllisyyttä vajavaisuudestaan. Pah.
13 kommenttia:
Usko pois, yksin on vielä pahempi! Ei VOI pyytää mitään eikä ketään apuun. Ei missään asiassa. On aina vaan selvittävä, vaikka sitten itkien ja yökkäillen, mutta niin se vaan on.
Nimimerkki: Petin viereen itse pissannu...
Samallaiset mietteet on ollu tääl, ku tos sun viimoses kappalees. Et sä silti mikää kelvoton vaimo oo. Ny vaa on elämäs enempi sit vastamäkee ja tänkuntosin ku sä ja mä ollaa, se matka kuluttaa polvii ja perskannikoit. Konttailles ja raahustaes etieppäi.
Ja mehä ei luovuteta, piruuttammeka ei ja muitten harmiks ;DD
Paljo laitan jaksamist ja etin tuolt varastost sulle oikee pitkii ja paksui pinnoi, et voit aina katkennen tilalle vaihtaa uue.
Harmittaa oikee, ku muitaki sattuu noi paljo.
Kyl me viel jaksetaa!!
Nyt kaikki apukeinot käyttöön. Pitkävartinen kauha jolla saat ruokaa ja juomaa pennuille. Saiskohan pitkillä grillipihdeillä mihinkään tärkeään kiinni? Nyt ei ole helppoa mutta varmasti hammasta purren selviät kunnes on taas paremmin. Voimia, voimia, voimia! t. sisko
Yksin ei ole hyvä, pitkää pinnaa, hampaat yhteen ja paljon voimia tarvitset nyt. Sinun tekstejä lukeneena, olen huomannut että olet uskomattomat sisukas ja sitkeä.
Ota iso hali Usmasta tai Seitasta ja saat enegriaa omaan kehoosi.
Olet mielessäni, lähetän omaa energiaani sinulle ajatuksen voimin :)
Täällä toinen selkäkipuinen fibro, joka äkseeraa miehelle ja kärsii omantunnontuskia.Meikäläisen kipu on nyt sitäluokkaa,että vessareissut ei oikein suju,kun ei taivu pyyhkimään ja isäntää ei tohdi pyytää ;) Mutta kyllä tämä taas tästä. Voimia myös sinulle lapsikatraasi kanssa.
-Sari
Voi hyvänen aika, kylläpä sua nyt vastustaa..
Apua tarvitsisit niiden eläinten kanssa nyt. Jos vähän lähempänä asuisin, starttaisin auton samantien, vaikka ventovieras olenkin! Toivottavasti se ukko sua jaksaa jelppiä.
Auttaisko kipupiikin otto siihen selkävaivaan?
Oikein paljon jaksamista sinne naapurikuntaan :)
t. Eija
Täällä yksi samanlainen vielä lähettää teetä ja sympatiaa. Ylämäen jälkeen tulee alamäki ja päinvastoin, niin että yritä jaksaa.
Eivät varmaan paljon mitkään sympatia- ja empatiasanat tilanteessasi auta, mutta kurjalta tilanteesi kuulostaa. Puolestasi tarvitaan paljon huokailua taivaallisiin voimiin päin.
Ei ole elämä helppoa, ei. Mutta jos niistä apuvälineistä olisi kuitenkin apua... Voimia ja uskoa!
Harakka vieköön kivut ja pipin.
Kyllä sinä olet avun arvoinen. Niinkuin me kaikki, ei sen puoleen.
Ja ne koirat kaikkinensa ovat avun arvoisia.
Tsemppiä! Ja hiukka itsekkyyttä matkaan... Kyllä me kaikki ansaitaan sitä tukea, apua ja muutakin hyvää :-)
Jos on kipee ei se kauheesti hymyilytä. Sinulla on hyvä syy äksyilyyn!
Mulle tuli vastaan tämmönen sivu, tulit heti mieleeni:
http://eevan.net/
Terveyskeskusten apuvälinelainaamossa pitäisi olla pienempää ja suurenpaa välinettä
lainattavissa!
Kotisairaanhoidon pitäisi toimia ihan kotikäyntiin asti kartoittamaan mitä tarvitset ja miten selviät!
Heittäydy nyt viepien valtaan ja soita sinne, parkuminenkin auttaa, minä ainakin reagoin aikanaan nopeammin kun ihminen antoi hätänsä kuulua:)
Voi nämä matkat, virtuaalielämä on hauskaa niin kauan, kunnes Ystävä on hädässä käden ulottumattomissa.
Lähetä kommentti