maanantai, 21. maaliskuuta 2011

Karvaista, leppeää arkea

Kahvikupissani on kissa ja sukan pohjassa pennunpissa. Ne pitäisi vaihtaa puhtaisiin ja sitten lähdetään naapurikaupunkiin hakemaan uudet silmälasini. Ehkä sitten loppuu tämä jatkuva päänsärky, vähenee kirjoitusvirheet näppäimistöllä ja näen leikata pikkukoirien kynnet.

Särystä ja väsymyksestä huolimatta olo on iloinen ja helpottunut, kun yhtä lukuunottamatta kaikille koiranpoikasille on löytynyt jo oikein hyvät kodit, vaikkei olla kotisivuja lukuunottamatta missään mainostettukaan.

Tuo kuvassa oleva Unni vielä etsii omia ihmisiään, mutta sen ostajille joudun ehkä antamaan kaupanpäällisiksi kuulosuojaimet. Sen verran kova kiljumaan ja muutenkin kommentoimaan tuo karvatyyppi on.

Onneksi pennut ovat siinä suhteessa samanlaisia kuin lapset, että ne oppivat, kehittyvät ja ympäristö vaikuttaa paljon. Ehkä tuostakin vielä koira tulee, vaikka nyt se kuulostaa enemmän palohälyttimeltä.


11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi, minä ottaisin heti tuon palohälyttimen meille, mutta isännän mukaan entisistä täytyy antaa joku pois ensin ja sehän ei ole mitenkään mahdollista.Eläinsuojeluyhdistykseenkään en enää saa poiketa,kun sieltä aina joku karvainen lähti mukaan.Eihän tuollaisia karvalapsia kukaan voi vastustaa ja onhan tuokin kaveri aivan syötävän söpö nappisilmineen.

-Sari

Katjusha kirjoitti...

Ai niin tämä oli se jalka ruokakupissa-pentu, piti oikeen vielä katsoa tarkemmin. Toivottavasti sille löytyy hyvä ja rakastava koti!

Partapappa kirjoitti...

Heh, hauskaa. Meil on kans tollast, et jos jotai ruokapöytää jätät noustessas, ni heti on kyl tarkastajat paikal. Selkäs ku käännät ni jo on joku lasistas juomas tai leipää/ruokaa nuolemas.

Kusisukast viis, kuivaaha se.
Viel, toivottavasti uuet rikkit auttaa pääkipuu. Mul meni viikko tottues uusii. Kaupast ku lähin uuet rillit nenil, meinasin heti rypästä!!

Anonyymi kirjoitti...

Ai teidänkin kissa harrastaa päiväkahveja ;)
Meillä Leevi-poika nuolee kans mamman kahvinjämät :))
Siis eihän noita karvapalloja voi kukaan vastustaa, ihania!!
t. Eija

Amalia kirjoitti...

voi miten suloinen tuo palosireeni on!

isopeikko kirjoitti...

Se on kyllä söpö palohälytin :)

Leena kirjoitti...

Aivan ihana pikku-koira. Sehän vaan juttelee ja kun teitä on niin monta siellä, että välillä pitää huutaa saadakseen äänensä kuuluville.
Kissat on just tommosia maistelijoita :D
Toivottavasti saat hyvät rillit.

Aila kirjoitti...

Juu tuota... tytär kertoi käyneensä katsomassa palosireenipentuja... (ja tietty kummitätiä, hö)

Villiviini kirjoitti...

On se vaan niin söpö pieni koira.Menestystä hyvän kodin hankinnassa!

vilukissi kirjoitti...

Voi että, mikä kaunokainen! Tuttavallani oli luppakorvakani käynyt verottamassa siiderilasista osansa, oli sitten pupulla unikin maittanut.

tiuku kirjoitti...

Hurmaava Unni! Kyllä maailmaan ääntä mahtuu niin että vedä vain täysillä ihana koirulainen.