Yllätys oli aikamoinen, kun koiran rekisteröintitodistus viimein postissa saapui. Siihen nimeksi oli nimittäin merkitty "Ipana peekele"., koska se kuvasi kyseisen karvatin taipumuksia kasvattajan mielestä paremmin kuin "ihana"..
Tänään minäkin harkitsen Unnin nimeä uudelleen. Usman kohdalla se taitaa jo olla myöhäistä. Joka tapauksessa viime yönä koiramamma keksi, kuinka pentuaitaus avataan ja päästi koko katraansa useampaan kertaan pomppimaan ympäri taloa.
Kun olin pariin kertaan herännyt unenpöpperössä pyydystämään sähköjohtoja pureskelevia, plyyshimatolle kakkivia, villisti juoksentelevia ja ilosta kiljahtelevia pentuja selkä kamalan
kipeänä, alkui huumorintajuni loppua.
Niin lopppui Unnillakin. Puoli kuudesta aamulla kahvinkeittoon saakka se ulvoi kuin miniatyyrisusi ja yllytti välillä muutkin mukaan metelöimään. Piti oikein muistuttaa itseään siitä, että itse olen nämä kaikki halunnut ja liiankin nopeasti ne tuosta uusiin koteihinsa lähtevät.
Kun nyt vaan jotenkin selviäisimme vielä muutaman viikon ilman, että käämit palavat kuvainnollisesti tai konkreettisesti kellään.

4 kommenttia:
Hyvä on täällä maissa naureskella kun merellä on hätä!
Unni Ihanainen
Sama homma, kasvattipa sit koirii tai kissoi. Jossaivvaihees ne käy hermoo ja aattelee et tulis ny äkkii se luovutusikä täytee et pääsis noist riehupieruist eroo.
Sit ku se päivä koittaa, olo o haikee eikä sittekää tekis mieli luopuu, mut sit o jo liia myöhäst...
Ne taitaa olla älykkäitä koiria, ainakin jos äitiinsä tulevat ;)
Ei saisi naureskella, mutta pakostakin hymy tuli huulilleni lukeissani tätä! Kauniit silmälasit olit hankkinut!!
Lähetä kommentti