-Nyt tökkäs
-Kieroonkin se menee
-Täällön joku naula
-Mites nyt saahaan pora pois?
Edelleen olen sitä mieltä, etteivät viime päivinä ahmimani vampyyrielokuvat likimainkaan vedä vertoja jännittävyydessään tosielämän tilanteille. Välillä tosin tulee näissä pätkissä kummeliviihde samassa paketissa. Vuotavia viemäreitä, vinoon vääntyviä poranteriä, satoja metrejä sähköjohtoa ja purettuja lattioita. Kovaäänisiä koneita, fyysistä työtä ja yllättäviä, luovuutta ja taitoa vaativia, ratkaistavia ongelmia.
Enpä voi kehuskella, etten pelkäisi työtä, jos sillä tarkoitetaan tuollaista ihan oikeaa tekemistä (papereiden pyörittely ja niin sanottu henkinen työ on sitten asia erikseen) Minusta tuommoinen kaikki on ihan käsittämätöntä ja vaikeaa. Kerrankin olen tyytyväinen siitä, että olen niin vajaakuntoinen, ettei kukaan odotakaan minulta apua noissa hommissa. Silti on turhauttavaa, kun en itse voi/osaa enkä kykene edistämään tässä vaiheessa yhtään mitään. Arrggghhh..

1 kommenttia:
Terä jäi :) Nuo on sellasia elämän pieniä iloja, joista syntyy suuria tarinoita :)
Lähetä kommentti